Rapsakasti roiskuvaa pikametallia suomalais-germaanisesta tyyliperinnöstä ammentaen rynkyttävä karjalaistrio hoitaa hommansa asiaankuuluvalla tyylillä. Ilmaisun silottelulle tai melodiselle hienostelulle ei ole sijaa, mutta räimä käy ja rapa roiskuu messevästi. Kotikuuntelussa paljastuu haasteita, mutta vakavia kompurointeja ei tarvitse sietää.
Orkesterin rypistelystä tulee mieleen Sodom–Destruction-sektorin romuluinen saksalaisthrash, kotimaasta puolestaan A.R.G:n rujompi myllerrys. Ja ihan hyvä meininkihän tässä on. Yhdeksän biisiä rusautetaan nippuun Reign in Bloodin mittaisena rautaisannoksena.
Bändillä on kursailemattoman primitiivinen yleisote, ja punk tuoksahtaa varsin vahvasti. Punkmaisemmin rytyyttävät osiot toimivatkin levyllä riemukkaimmin, kun taas kipakampaan metalliin kallellaan olevat kohdat luistavat vähemmän sulavasti – mikä on tavallaan siistiäkin.
Vähän hajanaisen oloiseksi pilkkoutuva levy viehättää rujoudellaan ja elämänmakuisuudellaan. Kestävän kuuntelunautinnon osalta biisimateriaali jättää toivomisen varaa, mutta rehellisen alkukantainen räimintä ansaitsee aina hatunnoston.