Australian Sydneyn kulmilta lykkää toista pitkäsoittoaan viisipäinen Carmeria, joka yhdistelee kevyesti sinfonista poweria ja kotimantereelleen vähän epätyypillisempää goottimetallia.
Pulkkaa vetää biisit tehnyt laulaja-tuottaja Jordan von Grae. Laulullisia tukitoimia suorittavat stemmoja keijuileva ja välillä liideihinkin pääsevä basisti Emma Louise Nagy sekä lähes henrikklingenbergmäisiä pitch bender -tiluja syntikoistaan lurautteleva Miska Bobrov, joka örisee paikoitellen.
Tragédie D’amourin kappaleet ovat selkeitä, ytimekkään mittaisia, melankolisella tavalla valoisia ja kertosäkeiltään nokkelan melodiaorientoituneita. Biisejä voi kehaista onnistuneiksi, sillä Oceanborn-Nightwishiltä kalskahtavasta aloitusbiisistä Bring Forth My Sorrow’sta huolimatta Carmeria kuulostaa enimmäkseen siltä kuin meloprogeyhtye Vanishing Point kohtaisi HIMin.
Suurin ansio onnistumisesta kuuluu synkistelemättömän tunteikkaasti mutta vahvasti laulavalle von Graelle, jonka palkeilla pystyisi vetämään jykevämpääkin metallia. Ei Tragédie D’amour nyt mikään mestariteos tai genren virstanpylväs ole, mutta tiivis, miellyttävä, riittävän omaperäinen ja ihan uskottavasti esitetty pläjäys tunteikasta ja melodista heavyä kuitenkin.