Pyrin yleensä välttelemään kaikenlaisia nimienpudotteluja, mutta Sacral Ragen tapauksessa mielikuvat King Diamondista ovat melkoisen vahvat. Kun meno on aggressiivisimmillaan ja vauhdikkaimmillaan, on kuulevinaan kaikuja myös Agent Steelistä, ja tätäkin verrokkia puoltaa itse musiikin lisäksi Dimitris K:n usein korkeuksia kohti kurottava laulutyyli.
Näistä lähtökohdista kreikkalaisnelikko on kiinnostava tapaus, mutta itse toteutus ei pääse edes puolitiehen, vaikka kyseessä on jo bändin kolmas täyspitkä. Poppoo yrittää haastaa itseään esimerkiksi kyhäämällä 15-minuuttisen päätösraidan, mutta melkoisen heppoiset sen eväät lopulta ovat. Kokonaisuus kuulostaa satunnaisista hyvistä kohdistaan huolimatta aika lattealta.
Kun riffit ovat mallia perusdägädägä eikä kummoisia melodioitakaan viljellä, huomio kiinnittyy kappaleita dominoivaan laulusuoritukseen. Kaverin sinällään uniikki ääni taas alkaa ärsyttää hyvinkin nopeasti, ja sinällään arvostettava ylärekisterien tavoittelu muuttuu korvakarvoja väärään suuntaan harjaavaksi kiekumiseksi.
Beyond Celestial Echoesin idea hyvä neljä, toteutus kehno kaksi.