Mikkeliläisbändin kakkosalbumi Abyzmal (2023) oli huima tasonnosto ja täydellisyyttä hipova kokonaisuus. Odotukset yhtyeen kolmosrieskaa kohtaan ehtivät siis kasvaa suuriksi.
Odottaminen palkitaan. Poppoon hardcorea, djentiä ja melodista death metalia sekoittava ilmaisu on hilattu jälleen korkealle tasolle. Tutun voimakkaat koukut, intensiivinen energia ja tunteellinen latautuneisuus hivelevät reseptoreita. Tummasävyiseen edellislevyyn nähden uutuus välittää eeppisempää mahtipontisuutta ja raskaampaa aggressiota. Myös pop- ja rockvetoisuus nostaa enemmän päätään.
Albumi on repivällä tuskaisuudellaan ja kauniilla viipyilevyydellä leikittelevillä kappaleillaan edeltäjänsä veroinen teos, osin sitä vaikuttavampikin. Sävellystyö on saumatonta, tarttuvaa ja vivahteikasta, mitä tehostaa Aleksi Paasosen voimallinen ja syväluotaava laulanta. Kirsikkana kakun päällä on levyn iso ja dynaaminen äänimaailma.
Ainoa miinus tulee tyngästä 35 minuutin mitasta. Levylle olisi sopinut rakentaa vielä jotain.
Kymmenvuotias Balance Breach on yksi kotimaisen metallikentän kovimmista bändeistä, joka piikkaa tällä hetkellä luovuutensa huipulla. Jatkukoon hurja meininki, amen.