Vuodesta 1996 vähän eri miehityksin kiertänyt kitaristien kokoontumisajo palasi viime vuonna ensimmäisen kiertueensa kolmikkoon. Kukin sepistä laittelee omaa materiaaliaan kompaktin setillisen verran ja kimpassa esitetään jokunen standardi, joten kuunneltavaa riittää.
Paketti on kitarapainotteisuudestaan huolimatta monimuotoinen. Hard rockin pohjalle rakentuva ulosanti on kullakin soittajalla varsin erilainen. Yleisfiilis ja soittotyylikin vaihtelevat jo ihan bänditasolla. Materiaaliakin on toki monenlaista, eikä jokainen esitys välttämättä innosta kaikkia.
Omaan makuuni Vain energisesti rytisevä ja nasevasti soitettu setti on levyn selkeästi parasta antia, kun taas Johnsonin perinteisempi materiaali ja pehmeämpi ote purevat heikoimmin. Satriani laulavine kitaroineen seilailee mukavasti välimaastossa.
Kaikkien soitossa kuuluu rentouden ja kokemuksen lisäksi livefiilis ja soittamisen riemu. Bändit operoivat hyvin ja soundit ovat aivan kohtuulliset. Rehti tekeminen ja hauskuus tuntuvat välittyvän mainiosti.