Viikinkimetallia pakanallisella otteella vääntävä Fortíð on tehnyt musiikkia jo 20 vuotta. Yhden miehen islantilaisakti on kasvanut vuosien varrella oikeaksi bändiksi, trioksi. Kävipä nokkamies Eldur asumassa Norjassakin kymmenisen vuotta, mistä tarttui varmasti matkaan yhtä ja toista.
Yhtyeen seitsemäs levy on tavallaan tuttua ja epäturvallista, melko kokeellista ja vänkyrää tavaraa, mutta bändiä eivät sido enää minkään valtakunnan genrerajat. Välillä sävellykset jolkottelevat täydessä psykedeliassa ja progessa, toisinaan taas hyvinkin turpaanvetävän black metalin piirissä.
Mukana on myös perinteistä heviä, postmetallisia tunnelmia, thrashiä ja deathiä, komeita kuorolauluja sekä eeppisiä sooloja. Kuulostaa aikamoiselta sillisalaatilta, mutta jollain tapaa Eldur ja kumppanit saavat pidettyä paketin kasassa.
Fortíðin urakehitys on kovin samankaltainen Enslavedin kanssa. Musiikki on lähtenyt vuosien varrella kulkemaan kohti mystisempiä ja savuisempia uomia. Tyypit ovat nakanneet paskat tuttuudelle. Narkissos on rehellisen omaperäistä kamaa. Kukaan muu ei tee tällaista.
Nimibiisillä vierailee muuten Insomniumin Niilo Sevänen – ja onpahan levyn miksannutkin kotkalainen musiikin monitoimimies Teemu Aalto. Torille?