Instrumentaalikvartetti Five the Hierophantilla on harvinaisen oma ilme ja tapa tehdä musiikkia, vaikkei se olekaan helppoa kategorisoitavaa. Verkkaisesti etenevää säveltaidetta voisi kutsua doomiksi, mutta fonin käyttö tuo mukaan jazzmaisuutta ja pehmentää tunnelmaa yhtyeen lisätessä pikkuhiljaa, kerros kerrokselta painavuutta ja mustuutta.
Eikä tässä vielä kaikki. Raukean mutta aina tummasävyisen tunnelmoinnin rinnalla hiipii salakavalasti hypnoottinen jumitus, joka yltyy paikoitellen hulluuden rajamaita kuvaavaksi rituaalinomaiseksi synkistelyksi. Vaikka sävellysten kaava tulee tutuksi jo muutaman ensimmäisen kappaleen aikana, bändi onnistuu säilyttämään yllätyksellisyytensä ja tehokkuutensa.
Tunnelman kehittely vie aikansa, ja kliimaksi saavutetaan levyn pisimmillä kappaleilla Initiatory Sicknessillä ja Uroboros Apeironilla. Edeltävät kolme kappaletta toimivat esileikkinä, ja Tower of Silence II -päätös tarjoilee raukeaa jälkihehkua.