Kreikkalaiseen mustaan metalliin on usein luottaminen. Panagiotis Christiasin hengentuotoksen debyytin kerrotaan olevan ”pakkotsekkaus” Acherontasin, Kawirin, Necromantian, Rotting Christin ja Varathronin faneille.
Ensituntumalta tässä siis ratsastetaan kotimaansa metallihistorialla.
Dark Afflictionin musiikki on mainittuja yhtyeitä hitusen verran kevyempää ja monipuolisempaa. Käytännössä ainoa sidos black metaliin on kuivasti kähisevä lauluääni ja hetkittäiset rajummat purskahdukset. Muutoin fiilistellään melodisen dark metalin ja jopa eeppisten sävyjen parissa.
Christias osaa säveltää melodisia ja dynaamisia kappaleita. Touhussa on vielä hieman vääränlaista kömpelyyttä, mikä annettakoon anteeksi ensimmäisen albumin kohdalla. Kreikkalaisen metallisoundin temput ovat hyvin hallussa, ja menosta löytyy paljon viitteitä erityisesti Rotting Christin uran keskivaiheen tuotoksiin.
Dark Afflictionin musiikista löytyy paljon hyvää ja suunta on selvästi oikea. Aika hionee pienet kulmikkuudet, joten yhtyettä on syytä seurata jatkossa tarkalla korvalla.