Architects of Chaoz
The League of Shadows
Metalville
Saksalaisdebytantin esikoisella räimitään perinnetietoista heavy metalia Ragen ja Saxonin hengessä.
Albumin sävellykselliset ja sovitukselliset perustukset ilmentävät genren maneereita konstailemattomasti, joskin yltäkylläisesti. Kappaleiden riffipohja ui keskivertoa matalammissa vesissä. Mehukkuutta luovat runsasmelodiset laululinjat. Joey Siedlin ja Andreas Ballnusin kitarointi ei tarjoa varsinaista virtuositeettia, mutta perustavaa laatua olevaan pääntaontaan tämä on mitä mainiointa ajanvietettä. Albumin yleissoundikin on jämäkän tasapainoinen.
Huomionarvoisin tekijä bändissä on brittilaulaja Paul Di’Anno. Ei millään meinaa uskoa, että Iron Maidenin levytyksellisen uran ensiääni tarjoilee levyllä näinkin vahvaa ulosantia. Muistissa on Di’Annon soolobändin viimeisin livetallenne, jolla ukko raakkui tunnetuimman yhtyeensä alkuvuosien virstanpylväitä käytännöllisesti katsoen vailla minkäänlaista tyylitajua – tai edes lauluääntä.
The League of Shadowsilla Di’Anno kiekuu puhtaita ja murisee matalia sellaisella tarkkuudella, että longarin voi helposti nimetä laulullisesti äijän parhaimpiin. Toivon todella, että asia on näin myös ilman kaikkivoipaa studiotekniikkaa. Kesän lopulla Wacken Open Airissä tuonkin pitäisi allekirjoittaneelle selvitä.
Summa summarum, Architects of Chaozin aloitus on useammasta kulmasta katsoen vahva ja positiivisesti yllättävä 12-raitainen. Tästä soisi kasvavan jotain pitkäikäisempäänkin.