Nyt on muuten hyvää kamaa! Ruotsalainen Änterbila veivaa punkahtavaa black folkia, joka ammentaa samasta pakanallis-maagisesta sammiosta kuin virkaveljensä Arckanum. Jos levyä kuuntelee oikein perverssillä korvalla, siinä voi kuulla myös Finntrollin kaikuja – kaikenlaiset känniset peikot ja humaltuneet tontut tästä tulevat mieleen.
Änterbilan debyyttilevy on primitiivistä, takovaa, kohkaavaa ja äärimmilleen latautunutta juoppohulluutta. Nelosbiisi Södermanland osoittaa bändin kyvyn säveltää yksinkertaisista palasista omaperäistä ja mieleenpainuvaa musiikkia. Kunnon huhuilua ja hoilausta. Tämä ei ole mitään hilipatinhippan-folkia, vaan ihan reilua pieksemistä kansanmusiikkivaikutteilla.
Palaset ovat Thyrfingin entisen laulajan Thomas Väänäsen piirtämiä, helvetin rumia kansia myöten kohdillaan. Tuotanto on räkäinen, skittasoundi vittumainen ja laulu lähinnä snägäriörinää tai kännihuutelua.
Tässähän on käsillä jopa yksi vuoden kovimmista levyistä. Sitten vain ruotsalainen sotakirves tanaan ja pätkimään inhoilta keijukaisilta karvaiset kupolit halki.