Occult doom -italiaanojen saateteksti syöttää lapaan niin tanakkaa taklausmahista, että ei paremmasta väliä. Täytyy ihmetellä, kuinka kujalla tyypit ovat olleet verrokkibändejä listatessaan: Black Sabbath, Tool, Triptykon ja Il Segno Del Comando.
Viimeisestä en osaa sanoa, mutta muista mainituista yksikään ei tule mieleen edes hetkeksi. Ei tässä onneksi totaaliseen kampitteluun tarvitse äityä, mutta aika pahaa kamaa on tarjolla.
Kahden laulajan – eteerisellä vibratolla hymistelevä neito ja karun kulmikkaasti mölisevä setä – yhteispeli on mitätöntä, eikä kummankaan laulu tunnu istuvan musiikkiin. Päälleliimatun tuntu väistyy sentään parissa kohtaa, ja vähemmän rasittava neitovaihtoehto onneksi lauleskelee suurimman osan materiaalista. Sietämättömän teatraalistahan molempien ääntely tietysti on.
Ponnettomia perusriffejä biisiensä rakennuspalikoina käyttävä bändi doomrockailee sinällään ihan kelvollisesti. Pätevä kitaraheppu pitää huolen, että pääsee loistamaan sooloillen joka raidalla. Sabbath-laina Who Are You loistaa joukosta kuin majakka yössä.
Parin kipaleen ideoista olisi saanut leivottua kenties aika hyvätkin rallit, jos näkemys olisi terävämpi ja tyyli hallussa. Nyt ei tunnu olevan, vaikka bändi on jo neljännessä levyssään.