Tässäpä levy, jollaista ei voi tehdä kukaan muu kuin hyvin kunnianhimoinen italialainen itsekseen. Talvisen keskiaikaista black metalia sisältävä, läpeensä teatraalinen 75-minuuttinen teos on välisoittoineen hyvin pompöösi, mutta ihme ja kumma se ei sorru liiaksi huumorin puolelle edes tahattomasti.
Satyriconin Dark Medieval Times -debyytin vaikutus on ilmeinen, kun taas visuaalinen ilme viittaa enemmän alkuaikojen Gravelandin Rob Darkenin suuntaan. Ilmeisistä esikuvista huolimatta Hesperusin näkemystä huomaa kunnioittavansa, vaikkei se ole edes tässä ajassa mitenkään uniikki. Järkälemäinen eepos on toteutettu sen verran hyvin, että levyn jaksaa kuunnella useammankin kerran alusta loppuun.
Fra Li Monti Sibillinin suurin puute löytyy itse musiikin puolelta. Hesperian black metal on genren vaatimusten mukaisesti kiivasta ja osin kaoottistakin, vaikka akti ei edes yritä esittää true cult -tyyppistä pikimustaa raastamista. Kappaleista kuitenkin uupuu viimeisen silauksen tuovaa tarttuvuutta ja väkevyyttä, eli sisältöä, jonka ansiosta se nousisi massan yläpuolelle ja jäisi mieleen.