Ajan kulumisen huomaa viimeistään siinä kohtaa, kun Queensrÿchen ”uusi laulaja” Todd La Torre on vaikuttanut bändin keulilla kymmenen vuoden ja neljän levyn verran.
Kitaristi Parker Lundgrenin lähdettyä hänen tilalleen rekrytoitiin bändissä vuosina 2003–2009 soittanut Mike Stone. Muutos ei juuri kuulu uudella albumilla, joka on soundimaailmaltaan yhtenäinen nyky-Queensrÿchen aiempiin teoksiin verrattuna. Ajoittain bändi kuulostaa myös vanhalta itseltään.
Sanoitusten osalta yhtye edustaa 16. albumillaan samaa ajattelevan ihmisen metallia, jollaiseksi sen musiikkia kuvailtiin jo vuosikymmeniä sitten. Politiikkaa, ihmissuhteita ja vertauskuvia riittää.
Monet biisit alkavat melko junnaavasti, mutta viimeistään kertosäkeissä ja väliosissa tarjoillaan mielettömän hienoja koukkuja. Torren upeaa tulkintaa ja Stonen komeaa kitaratyöskentelyä voi vain ihastella kerta toisensa jälkeen.
Toisaalta Behind the Wallsissa toistetaan samoja laineja ärsyyntymiseen asti. Forest on jälleen se yksi pakollinen balladi, eikä Rebel Yell -coverista tarvitse edes aloittaa. Pienistä epäkohdista huolimatta levy on jälleen yksi hieno kokonaisuus uudistuneen bändin kirjoissa.