Nyt rässätään menemään pohjimmiltaan täysin oikeaoppisesti. Vanhan koulukunnan vaikutus kuuluu selvästi, vaikka tanakalla muttei tylsän modernilla tuotannolla varustettu levy ei edusta suoranaista retroilua.
Mitä tulee tempoihin, laulajan ulosantiin ja riffittelyyn, yhtyeen ote on asiallisen räväkkä. Nasevien ryntäysten lisäksi Violent Definition kehittelee pidempiä kappaleita, joissa on riittävästi tilaa erilaisten osuuksien vaihtelulle ilman turhanpäiväisen kikkailun vaikutelmaa. Yli viisitoista vuotta kasassa olleelle bändille itsensä haastaminen on sekä ymmärrettävää että suotavaa.
Bändin toinen levy on tiukasti kiinni thrashin ytimessä, mistä olisi lähtökohtaisesti helppo pitää. Sen keskeinen ongelma on kuitenkin sisällön puute ja geneerisyys. Kitaristi nypyttää menemään kovastikin laulajan kompatessa räksytyksellään sen minkä ehtii, mutta erityisen merkillepantavia riffejä tai kertosäkeitä ei löydy etsimälläkään – ei edes kuusiminuuttisista järkäleistä, jotka eivät oikein perustele kestoaan.
Lopulta onkin todettava, että levyä läpeensä kuljettava hyvä meno kantaa hädin tuskin kestikastiin saakka.