Suomalaisen Moonlight Sorceryn black metal -nostalgikot näyttivät parilla ensimmäisellä ep:llään hyviä merkkejä. Myös bändin ensimmäisellä kokopitkällä kuljetaan melodisen mustan metallin maailmassa, eikä lainkaan hullummin.
Moonlight Sorceryn tyyli viittaa melodiavetoiseen 1990-lukulaiseen norjalaismenoon, mutta yhtye tuo mukaan omaa otetta lähinnä melodiseen death metaliin viittaavilla vaikutteilla. Tämä on kuulijasta riippuen joko hyvä tai huono asia, mutta joka tapauksessa on selvää, että Moonlight Sorcery pyrkii luomaan jotain uutta.
Lievästi yliampuvalla taiteilijanimellä kulkeva Loitsumestari Taikakallo on kovan luokan kitaristi. Kappaleissa on paljon juttuja, jotka pitävät erityisesti muusikkokuulijat varpaillaan, ja paikoin tuntuu jopa, että tarkoitus on vähän keulia soittamisella. Se syö kieltämättä musiikin tunnelmaa.
Moonlight Sorceryn asemat ovat ihan kunnossa, mutta musiikki on omaan makuuni turhan pirteää viedäkseen täysillä sisäänsä. Toisaalta tässä ajassa on aivan turha odottaa mitään uutta Anthems to the Welkin at Duskia.