Yhden loppu on toisen alku. Näin on myös Hermoromahduksen kohdalla, sillä bändin historiasta löytyvät Aivottomien rauniot. Uusikaupunkilaisnelikko tekee toisella julkaisullaan asiat hieman hassusti: äänitettyjä biisejä olisi nelivitosena pyörivän kaksitoistatuumaisen verran, mutta toistaiseksi vain diginä julkaistusta biisikympistä on karsittu sen neljä ensimmäistä kappaletta kattava seiska.
Todella tyylikkäästi kantaa ottava kansitaide kiteyttää yhtyeen sanoman mainiosti: hyvin ei mene, olit sitten pienipalkkainen duunari tai muuten vain vähävarainen. Perse on auki, kun poliitikot menevät päätöksineen taas perse edellä puuhun, ja näin tapahtuu myös maailmanlaajuisesti, ei vain armaassa kotimaassamme. Ihminen kusee omiin muroihinsa paskomalla luontoon. Yksinkertaisia ja moneen kertaan käsitelty teemoja, mutta nyt ajankohtaisempia kuin koskaan.
Musiikillisesti pariminuuttiset repäisyt ovat simppeleitä muutaman riffin ihmeitä. Niiden vahvuus ja iskevyys piileekin juuri suoraviivaisuudessa, joka saa ekstralisänsä pelkistetyn selkeistä soundeista, metallisen tanakasta soittotatsista ja paikoittain jopa death metalin puolelle lipsahtelevista tykityksistä.
Neljän biisin pienjulkaisu onkin tässä viitekehyksessä täysin oikea valinta, sillä tämä kahdeksan minuuttia esittelee Hermoromahduksen koko repertoaarin parhaimmillaan. Ja kun nälkää jää melko varmasti, loput kuusi kipaletta käy vaikka jälkkäristä, ilman että ähky pääsee yllättämään.