Belgialaisbändi on ilahduttanut muutamalla viime julkaisullaan varsin kovasti. Teknisesti huikeatasoinen ja hypervauhtinen death metalinsa on ollut sopivasti tarttuvuudella ja huumorilla silattua, ja bändin kappaleissa on ollut harvinaisen oivasti mukaansatempaavuutta.
Nyt käy se, mitä ei olisi toivonut. Biisien tarttuvan ytimen sijasta pääasiana on tekemisen teknisyys, ja kyllähän Ken Bedenen rumputulitus onkin suorastaan epäinhimillistä. Mutta kun sen ympärillä ei ole kummoisiakaan koukkuja, pelkästä tykittelystä ei juuri heru riemua.
Aiemmin tikkausta tasapainottaneet raskaasti jyräävät kohdatkin ovat harmillisen vähissä. Myös silmäkulman pilke tuntuu puuttuvan tyystin, eikä Abortedin hyvä meininki välity totisemman otteen myötä ollenkaan selkeänä.
ManiaCult on armottoman kovalaatuinen ja häkellyttävän hienosti tehty levy. Tällä kertaa bändi tuntuu kuitenkin suorittavan enemmän kuin ilmaisevan. Vauhtivipu on ainakin kangettu nyt niin tappiin, että se on jäänyt jumiin. Tolkuttomasta vihmonnasta kirpoaa hetkittäin ihan mukavasti riemua. Mutta vaikka meno välillä naurattaa, pettymyksen tuntemukselta ei voi välttyä.