Belgialaisilta odottaisi lähtökohtaisesti enemmän, mutta ihmisellä on tapana pettyä odotuksiinsa. Viidennen pitkäsoittonsa julkaiseva Fractured Insanity ei ole vuosistaan huolimatta oppinut koukkujen kudontaa.
Nilen, Belphegorin ja uudemman Panzerchristin linjoilla riipivä Age of Manipulation hyödyntää kitaroissaan myös kirskuvia taajuuksia. Muuta nyökkäystä mustaan ei ole, eli lähes puhdasoppisella death metalilla tässä mennään.
Vanha liitto kohtaa uuden sävelmissä, joiden riffit ovat usein lähes apukoulumaisen onnettomia. Niin peruskamaa kuin olla voi ilman minkäänlaista kestävämpää elementtiä, kikkaa tai harpin lailla korvaan työntyvää terää.
Muutoin ote on hallussa, eli laulaja kärähtelee voimalla ja rumpalin otteista voi haistaa treenikämpän seinille roiskuvan hien. Soundi on ammattimaisen tuhti ja erotteleva, eikä touhussa ole muutoinkaan oikein likaa. Eikä edes karkeaa vikaa.
Ensimmäistä hyväksi laskettavaa kappaletta pitää kuitenkin odottaa aivan loppuun. We All Die in the End on maailmanlopun tunnelmia henkivä menopala, jonka riffejä ei ole kaavittu sammion seinistä. Muilta osin olo jää tyhjäksi.