Oululaisprojektin Pimeyttä vasten -levy (2021) oli hyvä näyte luonnonläheisestä ja kaihoisasta black metalista. Myös Aranin kolmas albumi jatkaa samoissa merkeissä sulattaen yhteen Burzum-henkisiä tunnelmia ja esimerkiksi Emperorin In the Nightside Eclipseltä (1994) tuttua mahtipontisuutta.
Juhani K. hallitsee instrumenttinsa, ja raakkuvassa laulussa on tarvittavaa räkäisyyttä. Musiikin rakenteet eivät ole vieläkään uusia tai mullistavia, mutta vanhaa hevosta ruoskimallakin saadaan yhä aikaiseksi teoksia, jotka kestävät kuuntelua. Ja sellaisia levyjähän muuten riittää ilman Maahan laskettuakin.
Aranin valttikortti on musiikkiin ladattu oikeanlainen tunnelmallisuus. Pääosin keskitempoisesti lönkyttelevät kappaleet eivät yllätä käänteillään, vaan homma perustuu paljolti toistoon – aivan kuin selkeällä esikuvallaan Burzumilla. Kopiobändiksi Aranista ei kuitenkaan ole, vaan mukana on myös omaa näkemystä.
Maahan laskettu on jälleen hyvä näyte siitä, että perusasioista voi saada aikaiseksi toimivan kokonaisuuden. Aranin musiikki on muuttumassa hiljalleen selvästi vaihtelevampaan suuntaan, joten projektia tulee seurattua mielenkiinnolla.