Omaa fantasiamaailmaansa parissakin bändissä kierrättävä Markov Soroka on ymmärtänyt, mitä kompromissittomuus ja individualismi tarkoittavat black metalin puitteissa. Multi-instrumentalisti nimittäin muovaa erittäin persoonallisista musiikkia, joka herättää takuulla huomiota sekä hyvässä että pahassa.
Kaikuisaa soundia, hieman epäselväksi jääviä äänimattoja, erilaisia kilinöitä ja kolinoita sekä hetkittäin selkeämmän suunnan löytävää post- black metalia on todella hankala kuvata sanoin. Kotistudiossa väännetty albumi on
ottanut takuulla aikansa, ja on hankala uskoa, että Soroka saisi vastaavaa kokonaisuutta aikaiseksi kokonaisen bändin kanssa.
Alunarian Bellmaster on yli tunnin sukellus… jonnekin. Yhden mielestä levy saattaa olla täysin tyhjänpäiväistä haahuilua ja toiselle toismaailmallinen elämys, eikä kumpikaan kokemus ole varsinaisesti väärä. Sorokan taiteilua kuunnellessa on kuitenkin parasta jättää turha miettiminen ja antaa musiikin viedä.
Aureole on tehnyt hemmetin mielenkiintoisen albumin, joka ei jätä kylmäksi ketään. Arvosana voisi olla puoli kirvestä kovempikin, mutta projektilla on vielä aikaa kypsyä kohti täydellisyyttä.