Kotoisen Svartin leiristä isompaan talliin päätynyt brittikopla panee kolmannella levyllään kovat piippuun. Niin kovat, että yli puolivälin ollaan ihan täysien pointsien vauhdissa. Jatkokin on hyvä, mutta aivan klassikkotasolle loppupää ei nouse.
Mutta on tämä aivan törkeän hieno levy. Okkultistista juhannustaikarockia Black Sabbathin hengessä voi nähtävästi tehdä jykevän perinnetietoisesti ja silti freesisti, omaehtoisesti ja kuitenkin tarttuvasti. Myös linja pysyy, vaikka etenkin levyn alkupuolisko on tyyliltään mukavan vaihtelevaa.
Yhtye onnistuu tekemään todella kovaa jälkeä perusboogien parissa, mutta parhaisiin tuloksiin se yltää etukenoisesti jytäävällä Mountain Thronella, riemukkaasti kiipparoidulla Maxinella ja One for Sorrow’n raskassoutuisella doom rockilla. Kun eteen lyödään uljas avausraita The Forest Church ja perään huiluhöysteinen akustinen laulelma Song of the Stones, moista biisisuoraa saa etsiä.
Komeasti kitaroitu ja mukavasti elävöitetty paketti on esimerkillisen napakan mittainen mutta kiireetön paketti. Levy on alusta loppuun kerrassaan hienoa kuultavaa.