Grisistä tuttujen Neptunen (kitara, basso, piano, saksofoni) ja Icaren (rummut, jouset, laulu) sekä Sombres Forêtsin Annatarin (kitara, laulu) kollektiivi Miserere Luminis soittaa hyvin samankaltaista musiikkia kuin kanadalaiskolmikon emäbändit. Tyylilajina on siis atmosfäärinen, itsetuhoinen ja depressiivisen surullinen black metal.
Bändi julkaisi debyyttilevynsä vuonna 2009, eikä sen jälkeen muuta. Paussin päättävä Ordalie on erittäin miellyttävää itsarimusaa, vaikkakin melko kaavamaista sellaista. Noh, miksipä keksimään uutta, jos kauniit kesäpäivät voi pilata näinkin hyvin tehdyllä melanko-bm:llä.
Annatarin ja Icaren laulut ansaitsevat erityismaininnan, ne kun ovat erityisen sielukasta ja kärsivän kuuloista raakuntaa ja kurlausta. Bonukset myös ranskan kielen käytöstä, se tuo aina oman eksoottiselta kalskahtavan lisänsä musiikkiin. Eikä rumputyöskentelykään ole huonoimmasta päästä.
Onhan tämä pätevä levy, joskaan ei nouse aivan parhaimpaan A-ryhmään. Parhaimmillaan erinomaista, huonoimmillaan turvallista ja tavanomaista.