Ruotsalaisen toisen sukupolven hard rockin skenessä on nähty viime aikoina varsin piristäviä uutuusalbumeita. Yksi tyylisuunnan kärkinimistä lyö kuitenkin nyt sellaisen hutiosuman, että palloa etsitään takaisin kotikentälle vielä pitkän aikaa.
Aloitusbiisi Rock Your Body on albumin heikoimpia lenkkejä. Pistää todella miettimään, onko köyhän miehen Def Leppard -pastissi oikeasti fiksu veto kärkipaikalle, joka on useimpien kuulijoiden ensikosketus uuteen lättyyn.
Toinen biisi Dangerous Ground pistää siihen malliin vipinää kinttuun, että saman meiningin toivoisi jatkuvan pidempään. Seuraavat biisit Come Clean ja Victory jatkavat vahvaa linjaa, mutta mitä sitten käy? Jos nämä kolme biisiä edustavat vauhtia ja vaarallisia ohituksia, loput levystä junnataan suurin piirtein liikennevaloissa ruuhkajonossa.
Tämän genren sanoituksissa ei ole ikinä puitu mitään elämän syvimpiä merkityksiä – riippuu tietysti keneltä kysytään –, mutta Nothing to Say ja Heaven Must Have Won an Angel saavat ällötysmittarin lähentelemään oksennuslukemia.
Parhaat biisit ovat aivan mahtavia, mutta huonoimmat kahlaavat pohjamutia. Jos vahvin aines olisi julkaistu ep:nä, kyseessä olisi helposti neljän, jopa viiden kirveen arvoinen suoritus. Nyt mennään valitettavasti näillä.