Brittiläinen Winterfylleth on edennyt lähes huomaamatta jo kahdeksannelle levylleen. Julkaisutahti on ollut tasainen, ja mikä tärkeintä, musiikin laatu on pysytellyt jatkuvasti paremman keskiluokan tuntumassa.
The Imperious Horizon on tutulta kuulostavaa tavaraa. Siltä löytyvät kaikki Winterfyllethin musiikin ominaispiirteet, mutta tällä kertaa sävellykset tuntuvat alleviivaavan tietynlaista melankoliaa, joka piileskelee nopeatempoisen black metal -tykityksen seassa. Yleiskuva ei ole millään muotoa pirteä.
Winterfyllethissä on paljon samaa kuin Primordialissa, eikä tule ihmeenä, että irkkubändin laulaja Alan Averill lainaa ääntään yhdelle albumin kappaleista. Primordialmainen sydänveren vuotaminen ilmenee muutoinkin läpi levyn, vaikka Winterfylleth on ilmaisussaan rivakampi ja suoraviivaisempi.
The Imperious Horizon kertoo tarinaa horisontissa siintävästä dominoivasta voimasta, jonka ilmenemismuotoa kukaan ei osaa vielä arvata. Bändi on saanut vangittua albumille sen mitä on ollut hakemassa, mutta aivan viimeinen terä jää tälläkin kertaa uupumaan. Ehkä tämä todella on parasta, mihin Winterfylleth kykenee.