Vuonna 2009 perustettu venäläisbändi Blacksword julkaisi debyyttialbuminsa sukkelaan, mutta sen jatko-osaa on haudottu peräti 11 vuotta. Heinäkuussa ilmestynyt Alive Again on peruspätevää menoheviä. Siinä on potkua ja jopa meininkiä, mutta joudun toteamaan taas kerran, että 50 minuuttia on pitkä mitta albumille.
Laulaja ei ole metallikirjaston omaperäisin mutta hoitaa tonttinsa hyvin. Herra kuulostaa ajoittain hieman Bruce Dickinsonilta, ja ne korkeimmatkin kiljunnat lähtevät mainittavan komeasti.
Yhtye vaikuttaa paperilla mahtipontiselta. Nimibiisillä on mittaa kahdeksan minuuttia, instrumentaalisella päätösraidalla kuullaan viulua ja The Last Vikingilla miekkataistelun ääniä. Viimeksi mainittu oli jo vähän liikaa, sillä ensimmäisellä kerralla jouduin ihan ihmettelemään, olenko laittanut vahingossa jonkin videon pyörimään.
Porukalla on sinänsä homma hanskassa, ovathan he soittotaitoisia veijareita kaikki tyynni. Valitettavasti levy on vain ihan jees. Kolusin sen saman iltapäivän aikana ruhtinaalliset viisi kertaa, enkä muista silti yhdenkään kertosäkeen kulkua. Biisit eivät jää mieleen, enkä oikein tiedä, jääkö kokonaisuuskaan.