Nightwishin kautta maailmanmaineeseen noussut ruotsalaislaulaja Anette Olzon julkaisee toisen albuminsa. Indiepopin kanssa flirttailleen Shine-debyytin (2014) jälkeen laulaja palaa tutulle maaperälle: sinfoniseen metalliin.
Vaikka sinfonia pauhaa ja Olzon laulaa tyylillään kirkkaan voimakkaasti, levy ei ole onneksi suoraan verrattavissa Nightwishiin. Eikä se kuulosta myöskään laulajan tämänhetkiseltä bändiltä, Jani Liimataisen kipparoimalta The Dark Elementiltä. Ruotsalaiskollegan, kitaristi Magnus Karlssonin kanssa yhteistyössä sävelletty levy kallistuu lähemmäksi keskieurooppalaista väriä, kuten Within Temptationia ja Delainia.
Varsin reipastempoisesti ja elävästi nykivässä ilmaisussa on kuitenkin selvää omanlaista ilmettä. Sinfonisuus ei ole kappaleiden dominoiva elementti, vaan se taustoittaa melodiarikkaasti, raskaasti ja popahtavastikin etenevää menoa. Tempoiltaan ja tunnelmiltaan vaihtuvissa ralleissa Olzon pääsee hyödyntämään koko äänialaansa.
Kappaleista löytyy selvästi iskeviä täkyjä mutta myös liian varman päälle otettua tasapaksumpaa polkemista. Vaikka Olzonin tulkinta on moitteetonta, se on pääosin myös melko yllätyksetöntä. Ihan kuunneltava soolo joka tapauksessa.