Arvosana on kova, mutta olen täysin tosissani ja täydellisen objektiivinen. Lapiolla kalloon ja viimeiseen leposijaan, joka tämän kyseenalaistaa.
Nämä ruotsalaiset haudankaivajat tekivät minusta 1990-luvulla fanin. Yhtyeen alkujaan vauhdikkaan reipas ja sittemmin hivenen seestynyt rautalankakantri sisältää jotain paholaismaisen vetoavaa ja kaihoisaa. Silleen sopivasti kieli poskessa tietenkin.
Mitään huumorimusiikkia The Coffinshakers ei toki soita. Sen sijaan tarjolla on synkähköjä tarinoita vetävällä kantriotteella kertovaa ilonpitoa, joka ei luovu vakavasta ilmeestä tai arkkumanuvampyyrin ja elävien kuolleiden imagostaan.
Mainitsinko jo Rob Coffinshakerin jumalaisen äänen? Johnny Cash -koulukuntaa edustava laulu on niin koskettavan kaunista, tunteikasta ja syvää, että biisejä kuunnellessa voi tuntea syvältä kouraisevia onnen ja liikutuksen tunteita, vaikka esillepano melko mollivoittoista onkin.
Coffinshakers ei julkaise uutta materiaalia järin usein, mutta silloin kun julkaisee, tarjolle pistetään erinomaisia ja näkemyksellisiä biisejä. Arkuthan siinä aukeavat ja kuolleetkin ryhtyvät tanssaamaan!