Viisi pitkäsoittoa viiden vuoden sisään, eikä tunnu missään. Saksalainen Temple of Dread pitää laadun korkealla, vaikka tyyli ei ole levyjen välillä sen kummemmin muuttunut.
Tärkein yksittäinen tekijä on tälläkin kertaa vastaansanomaton liikkeen ja intensiteetin tuntu. God of the Godless ottaa välittömän kurkkuotteen, joka kirpoaa vasta viimeisenkin nuotin sammuttua.
Morgothin, vanhemman Deathin, Obituaryn ja Pestilencen ituja napostelleet kappaleet panostavat sujuvaan ja kireälle vedettyyn esillepanoon. Soundi on terävä ja tuhti, eikä siihen osaa edes kaivata vanhemman liiton multaisuutta.
Melodioita on reilusti, mutta ne eivät ole ruotsalaisen päällekäyvää mallia, vaan hienovaraisempaa synkeyttä. Marc Grewe toimittaa vierailevan tähden virkaa, mikä alleviivaa myös musiikillisia yhtäläisyyksiä suoraviivaisemman Morgothin kanssa.
Gods of the Godless nousee varmasti vuoden parhaiden kuololevyjen joukkoon, vaikka minkäänlaista yllätystä ei tälläkään kertaa tarjoilla. Levyn huippuunsa viilattu paketointi vanhoista rakastettavista asioista toimii niin hienosti, että valittamista ei jää oikeastaan mistään.