Nyt pörisee ja groovaa komeasti! Black Sabbath kuuluu erittäin vahvasti Chris Babalisin nenäkästä laulusoundia myöten, mutta svengi on luolamiesmäisen hurja ja soundi nautinnollisen ruhjova. Meininki on äärimmäisestä raskaudesta ja mörssäävästä poljennosta huolimatta ihmeellisellä tavalla mieltäylentävää ja psykedeelistä. Rullaava ote sekä tarttuvat kitarakuviot ja laulumelodiat ovat homman erinomaisuuden ydin.
Kreikkalaiskoplan meno ei ole sinällään uraauurtavaa tai erikoisen ihmeellistä. Acid Mammoth ei koristele ilmaisuaan ylimääräisillä hilavitkuttimilla, vaan tahkoaa menemään perusrepertoaarilla. Bändi osaa kuitenkin operoida valitsemillaan työvälineillä todella hyvin, eikä levy tunnu – ihme kyllä – lainkaan pitkäveteiseltä tai toisteiselta.
Viisi biisiä ja 35 minuuttia mureaa tallontaa on asiallinen annos, jonka nautiskelee oikein mieluusti. Mainitsinko jo loistavat soundit? Sellaisetkin nimittäin Under Acid Hoofilta löytyvät.