Wytch Hazelin musiikki on madonreikä aikaan, jolloin heavy rock oli orgaanista ja sitä hallitsivat kuningas Riffi ja kuningatar Melodia.
Lancashirelaiskvartetin enimmäkseen maailmankatsomuksellisia pohdintoja sisältävissä kappaleissa toisiinsa sulautuvat 1970-lukulainen brittiläinen folk rock (ja sitä kautta vähäinen aavistus keskiaikamusiikkia), legendaarisen Thin Lizzyn kelttimausteiset tuplakitaraharmoniat ja Blue Öyster Cultin mystinen tunnelma. Havaittavissa on myös häivähdys varhaisen Iron Maidenin kaikuja.
Wytch Hazelin viehättävän helposti kuunneltavaa Wanhan Maailman heavy rockia leimaa orgaanisuus ja ajattomuus. Kappaleissa on selkeän konstailemattomat rakenteet, joiden yksinkertaisuus ei kuitenkaan pitkästytä. Kitaroiden ja ajoittaisten Hammond-urkujen harmonioissa heläjää menneiden aikojen lumous, ja kitarasoolot soivat sataprosenttista nostalgiaa.
Kitaristi-solisti-avainhahmo Colin Hendran luonnonlapsimaisen maanläheistä laulusoundia on erityinen ilo kuunnella. Hemmo ei suorita eikä briljeeraa, vaan toimii kanavana antaen musiikin vain kulkea lävitseen. Wytch Hazel kestää helposti vertailua puoli vuosisataa vanhempiin saman genren bändeihin.