Sakemannit ovat hulluja. Josto Feratun ja Scarlettina Boléttin bändin nimi tarkoittaa suomeksi noitalautaa, ja kieltämättä musiikki kanavoikin Ouija-laudan mystisiä voimia. Kaksikko säveltää aika omituista ja monella tavalla naiivia musaa, jonka voisi kiteyttää black heavy metaliksi, jossa on halpiskauhuleffojen tunnelmia.
Biiseistä löytyy niin kulttieurokauhua, Goblin-bändin sulosointuja, psykedeliaa, progea, NWOBHM-menoa, kasarin tukkaheviä kuin suoraviivaista ja crustahtavaa black metal -pauketta. Scarlettinalla on melko vekkuli ja räyhäkäs rääkynä-ääni, joka koristelee sekavan okkultismikerroskakun.
Hexenbrett on erikoinen bändi. Kappaleista tulee paikoitellen mieleen perinteinen saksalainen läppäkaljaorkesteri, joka tekee mitä vain parin drinksun tähden. Mutta samalla tyypit veivaavat oikeasti rouheaa ja mielenkiintoista kamaa. Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella?
Voihan tämä olla aivan totinen bändi ja Josto ja Scarlettina ovat vain aivan helvetin omituisia tyyppejä, jotka diggailevat kaikesta tällaisesta. Mene ja tiedä, mutta bändin kakkoslevy on joka tapauksessa kokoelma vähän sitä sun tätä – liiaksikin.