In the Woods… saattaa hyvinkin olla yksi äärimetallin aliarvostetuimmista yhtyeistä. Norjalaisten kaksi ensimmäistä albumia Heart of the Ages (1995) ja Omnio (1997) ovat antaneet suuntaa niin monelle kokeilullista metallia soittavalle bändille, ettei niiden määrää uskalla lähteä arvioimaan.
Vuoden 2025 In the Woods… kuulostaa uransa kulun tulokselta. Musiikissa yhdistyvät progressiivinen ja maalaileva rock, ajoittaiset black metal -kärinät ja bändin selittämätön oma ilme, jollaista ei rakenneta pelkkiä kuluneita genrejä apinoimalla. Kristiansandilaiset kuulostavat yhä vain itseltään.
Edeltävä Diversum (2022) oli loistava levy. Otra liikkuu selvästi samoissa maisemissa, mutta on ytimeltään hitusen tummempi ja kolkompi. Voisi sitä kutsua metallisemmaksikin, mutta luonnehdinta ei tee bändin kokonaissoundille täyttä oikeutta. Varmaa kuitenkin on, että vaihtelua löytyy tälläkin kertaa.
Ellei Diversum olisi iskenyt tajuntaani niin kovaa, Otra puhuttelisi takuulla aivan eri malliin. Kyseessä on hyvä albumi, mutta kenties vanhojen kettujen musiikilliset konstit ovat hieman hiipumaan päin. Toivottavasti olen väärässä.