Ranskalainen black metal ei yleensä jätä kylmäksi. Maan mielenmaisema on sen verran jännä, että sieltä tulee harvemmin mitään tolkuttoman paskaa kamaa. Pénitence Oniriquen kolmas levy on juuri sitä mitä voi odottaa:
taiteellista, omituista, paikoitellen hämmentävää mutta lopulta omaan pikkunäppäryyteensä sortuvaa post -black metal -fiilistelyä.
Nature Morte on kirkassoundinen, synkeä, kikkaileva ja erikoinen levy, mutta samalla täysin hengetön ja unohdettava tapaus. Modernista kliinisestä mustasta metallista pitävät saattavat olla armollisempia, mutta minulle levy edustaa oikeastaan juuri sitä, mikä nykypäivän black metalissa on vialla.
Levyn palaset ovat täysin kohdillaan. Mikään ei ole varsinaisesti vinossa tai pielessä, mutta kokonaisuus on niin väritön ja viimeisen päälle hiottu, että sinänsä hienot biisit onnistuvat tympimään.
Surullisia tunnelmia, monitahoista soitantaa, mukavia melodioita ja kaikkea sellaista, mutta myös harmillisen hajutonta ja mautonta kamaa. Ei tämä vain lähde, vaikka taitoa löytyy enemmän kuin suurelta osalta muita bm-bändejä. Olisiko siinä se varsinainen ongelma?