Länsi-Norjasta Karmøyn kunnasta tuleva nuori albumidebytantti on maansa viikinkiaiheisen black metalin ytimessä. Enslavedin, Helheimin, Kampfarin ja vastaavien 1990-luvun norskivaikuttajien tekemiset on kuunneltu, ja samankaltaiseen tyylittelyyn tähyää myös Heimland.
Tähyää, vaan ei yllä. Vuodesta 2016 toimineen porukan karheasti sahaava tulkinta ei kuulosta huonolta vaan erittäin tavalliselta. Paganistisessa metallitaiteessa tulisi aina saada loihdittua verkkokalvolle kuvia muinaisesta luonnonpalvonnasta, missä bändi ei onnistu vaikuttajiensa tavoin. Norjan karunjylhät kansallismaisemat kyllä välähtelevät, mutta lähinnä nopeina leikkauksina ilman fiilistelyä.
Vajaat 35-minuuttinen levy on nopeasti ohi, eikä sille mahdu mainittavia koukkuja tai momentumeja. Kuivakasti ja yksitotisesti kurittava musta metalli huutaa isompia tunnelmia. Näin pelkistetty materiaali lähinnä unohduttaa itsensä keskivertopuurtajien loputtomaan suohon.
Kenties debytoivan bändin oma liekki ei ole vielä päässyt kunnolla roihahtamaan perusvarmojen raamien sisältä. Katsellaan, josko niin kävisi ensi kerralla.