Pietarsaarelaisyhtye on viidennellä levyllään tavallaan tosi osaava, mutta myös yllättävän linjaton. Modernihkoa konesävytteistä metallia junttaava bändi onnistuu toimittamaan yhdessä hetkessä melkeinpä kovaa tavaraa, toisessa taas orastava myötähäpeä on tosiasia.
Liki kuolometallisena ryskyessään tai instrumentaalivaihteella toimiessaan bändi on parhaimmillaan, mutta melodisempi ja vahvemmin elektronishöystetty tarjonta ei kanna ollenkaan samaan tapaan. Junttaava meininki on hyvin hallussa, mutta se ei palvele kaikkia biisejä optimaalisella tavalla.
On harmi dumata levyä, kun bändissä ja biiseissä on selkeästi ainesta. Pääjehu Ulf Skogin tuottama albumi olisi varmasti hyötynyt näkemyksellisestä ja jämäkästä ulkopuolisesta päällekatsojasta. Nyt sieltä täältä kuultaa vaivaannuttava harrastustoiminta.