Black metalille aivan omanlaisen viitekehyksen viitisentoista vuotta sitten rakentanut Urfaust jatkaa kuudennella kokopitkällään tutuksi tullutta huojumista faustilaisen hengen syleilyssä.
Hollantilaiskaksikon musiikissa yhdistyvät hienolla tavalla Burzumin hitaat, tunnelmalliset lönkyttelyt ja lievät nappailut klassisesta musiikista sekä yhä merkittävimmissä määrin myös ambient. Vaikutejoukko ei kuulosta musiikkigenre huomioiden erityisen poikkeukselliselta, mutta Urfaustin teatraalinen lähestymistapa tekee meiningistä täysin omanlaistaan.
Ensimmäisenä Teufelsgeistissa kiinnittää huomion sen nimi, joka viittaa selväsi vuoden 2005 Geist ist Teufel -debyyttiin. Minkäänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta ei voi kuitenkaan puhua, sillä Teufelsgeist on paitsi selkeästi oma lukunsa myös reilun puolen tunnin kestollaan bändin uran selkeästi lyhin albumi, mikä muodostuu sen vahvuudeksi.
Teufelsgeist puristaa tiukkaan pakettiin Urfaustin musiikin olennaisimmat puolet. Hollanniksi nimetyt ja lauletut kappaleet tuntuvat aiempaa sielukkaammilta, ja vaikka en ymmärrä kielestä mitään, harvakseltaan loitsutut pätkät tuntuvat jostain syystä tunkeutuvan syvälle jonnekin ihmismielen primitiiviseen sopukkaan.
Urfaust esittelee itsestään niin monipuolisen kuvan, ettei valituksen sanaa juuri jää. Kyseessä ei ehkä ole duon definitiivisin albumi, mutta se tuntuu toimivan omillaan aivan loistavasti.