Brittikolmikko jylisee ja paukkuu 1990-luvun indien romuluista sykettä ja 2000-luvun taiteellisempaa noisemölyä vallan riemastuttavalla tavalla. Meteli on kova, kaikki punaisella ja säröttynyttä, mutta iskevyyttä löytyy.
God Damn on kirjannut vaikutelistaansa esimerkiksi Melvinsin, DFA 1979:n, The Jesus & Mary Chainin ja Jesus Lizardin, ja mainittu kyllä kuuluu bändin huolella muussaamassa rockmuhennoksessa. Popsensibiliteettiä löytyy, mutta niin löytyy myös asennetta räimiä ideat ilmoille huolettoman rehvakkaasti ja turhia pidättelemättä.
God Damn maittanee esimerkiksi samaan tapaan tyylikkäällä vimmalla rymyävän Royal Bloodin faneille kakistelematta. Syke on nytkin kiivas ja buugi kohdallaan, mutta asenne on vielä asteen pari romuluisempi.
Tarttuvuudestaan huolimatta biiseissä on viiltävää omaehtoisuutta, muttei minkäänlaista kosiskelun tuoksua. Ennakkoluulottoman tuottajan Sylvia Masseyn käsissä on onnistuttu tekemään oikein muheva metelirocklevy. Kiekon päättävä massiivinen Satellite Prongs on hurjana vyöryessään jo suorastaan ihastuttavan eeppinen melumyrsky.