Kun Alice in Chainsiltä ei ole kuulunut albumia kotvaan, keulaheppu Cantrell ottaa neljännellä soololevyllään irtopisteet kuljeksimasta vaivattomin elkein.
Edellislevy Brightenin (2021) kepeä kantripainotteisuus on tiessään, ja I Want Blood on linjassa kahden ensimmäisen soolokiekon kanssa. Niidenkin aikaan emobändi oli limbossa ja Cantrell purki sanottavansa itsenäisesti tutulta kuulostaen.
Ilmaisussa on keskeisimpiä AiC-maneereja myöten oikea ääni kellossa. Raskaasti jyrnivät riffit ja tavaramerkkiäninöin ryyditetyt harmionialaulut keskitempoon myllerrettyinä ovat silkkaa Alice in Chainsiä. Tämän parempaa korviketta ei löydy, ja ilollahan laahustavan jyräävä melogrunge otetaan vastaan. Kovista aisapareista huolimatta bändisoinnissa saisi tosin olla enemmän särmää, nyt taustamiesten soittotatsista erottaa vain Mike Bordinin rummuttamat biisit, nekin niukasti.
Perustasoltaan hyvän ja AiC-faneja taatusti miellyttävän albumin meno laantuu hetkittäin vähän perusläiskinnäksi, mikä sekin tavallaan kuuluu autenttiseen kuvioon. Kyseessä on silti oikein kovatasoinen kiekko, jolle Cantrell on loihtinut hienoja ja omankuuloisia biisejä. Sen kummempia ylläreitä ei kuulla, mutta mahtaako moni moisia kaivatakaan.