Mikäli progemetallissa järjestettäisiin maailmanmestaruuskisoja ja minulla olisi valta päättää, kuka olisi kyseisten mittelöiden suomalaisedustaja vuonna 2017, valintani osuisi jyväskyläläiseen Cønstantineen.
Genren edelleen melko pienen suomalaiskarsinan laadukkaimpiin tekijöihin Divine Design -debyytistään (2011) lähtien kuulunut nelikko menee kolmannellaan vahvasti matematiikka edellä. Ehdin jopa säikähtää yhtyeen Jalometallin-keikalla pari kesää sitten, kun pelkistä uusista kappaleista koostunut setti jätti liian monimutkaisen ja kylmän jälkimaun. Tunnustan tuumineeni, veikö bändin perustaja Janne Seppänen erotessaan yhtyeeltä biisit.
Esthesian vastaus yllä esitettyyn on: ”Ei!” Paitsi että Constanine-miehistö on kehittynyt edelleen soitannollisesti, se on onnistunut luomaan uutukaiselleen aimo nipun hyviä melodioita ja saanut kappaleet pääpiirteittäin popkaavaan. Niistä saavat siis tolkkua muutkin kuin progeintoilijat. Otetaanpa esimerkiksi tykki Skygrave, hittikertsin omaava In Fading Light tai System of a Downia ja Kingston Wallia naittava Dragon, näistä löytyy todellista melodista tenhoa.
Myös soundipuoli futaa. Kokonaiskuulokuva on selkeä mutta ihanan lämmin, ja nykyisin myös power metal -komeetta Arionissa laulava Lassi Vääränen sen kun vain parantaa otteitaan. Ukon monipuolisuutta ei käy kuin ihasteleminen.