Parin vuoden takainen debyytti Ash Blind (2022) oli tymäkänkuuloinen pelinavaus avantgardistista death metalia. Samaa sakeanraskasta epätoivon seosta tarjoilee myös helsinkiläisyhtyeen kakkoskiekko.
Jos bändi oli näkemyksellisen kuuloinen jo esikoisellaan, sitä se on nytkin. Tämä ei ole toki ihme vuodesta 2006 toimineelta yhtyeeltä, jonka jäseniltä löytyy useampia bändikytköksiä. Kokemus joka tapauksessa kuuluu edukseen tiheässä hämäryydessä matkaavissa kappaleissa, jotka hyökkäävät, rypevät ja kypsyttelevät.
Levyn tunnelman pahaenteisessä riitasointuisuudessa on paljon uusiseelantilaisen Ulceraten ja ranskalaisen Deathspell Omegan kieroja sävyjä. Reippaammin vyöryvissä osuuksissa taas kuuluu yhdysvaltalaisen death metalin vaikutus. Tähän liittyen tuskaisasti palkeitaan kurittava Riku Saressalo kuulostaa paikoin täysin Misery Indexin Jason Nethertonilta.
Keskitempoisemmassa synkkyydessä voimallisesti möyrivä The Quietus ja hourivasti kohti kliimaksia kasvava A Curse Made Flesh ovat levyn timanttihetket. Heikompia sellaisia syvältä jyrisevältä albumilta ei juuri löydykään. Mainiota tekemistä.