Brasilialainen power metal -legenda rysäyttää kymmenennellään framille varsinaisen musiikillisen runsaudensarven.
Angra on poikennut aina genrensä valtavirrasta astetta värikkäämmillä sävellyksillään ja rikkaammalla ulosannillaan. Nyt bändin tyylitaju saavuttaa tähänastisen lakipisteensä.
Kyse ei ole pelkistä progressiivisista sovituksista (Gods of the World), vaan ylipäätään sävellysten ja soittamisen teatraalisuudesta (Dead Man on Display) tai vaikkapa perinteisten brasilialaisten rytmien ja soittimien hyödyntämisestä (Vida Seca, Faithless Sanctuary).
Jälkimmäisissä hommissa Sepultura on toki oma lukunsa, mutta perin taitavaksi kehittyneen nuoren rumpalinsa Bruno Valverden johdolla Angran perkussiopuolelta voinee odottaa jatkossa vaikka mitä kiinnostavaa.
Angran ura on jakautunut kolmen eri laulajan kausiin, joista eletään nyt vanhan mantereen genremestarin Fabio Lionen aikaa. Aina kyvykkäästi suorittanut Lione intoutuu hänkin ylittämään Cycles of Painilla itsensä, ja ukon ääni soi monipuolisemmin kuin ehkä millään tähän asti laulamistaan levyistä.