Verrattain erikoisella otteella jyrnivää post-rockia ja svengailevaa stoneria yhdistevä belgialaisviisikko on vallan jännittävä tuttavuus. Lievällä erikoiskierteellä on osansa, ja monesta kurkusta kirpoavien laulujen parissa riittää vaihtelua. Ryhmästä lähtee örinää, karjuntaa ja hoilausta kiivaasti vuorotellen, mutta homma toimii yllättävän hyvin. Vallan tulee Mastodon mieleen, samankaltaista hektisyyttä kun on mukana muutoinkin.
Yhtye on saanut muikeasti rullaavan kakkoslevynsä kappaleisiin iskevyyttä ja riffeihin kohtalaista tarttuvuutta. Biiseissä ei ole suoranaista väkisintempoilemisen tuntua, mutta aika paljon niissä tapahtuu. Ensi kuulemalla meno on jotenkin rasittavaa, mutta jo toisella pyöräytyksellä kuvio alkaa aueta hämmästyttävän hyvin.
Huracán jaksaa pitää näpeissään komeasti mäiskivällä soitollaan. Vaikka biiseissä on tarttumapintaa, niissä on myös sen verran paljon pureksittavaa, että pieni yksinkertaistaminen siellä täällä ei olisi pahitteeksi.