Multi-instrumentalisti Ash Thomasin luotsaaman hankalanimisen bändin titteli ei viitanne pelto- ja metsätöissä käytettyyn ajopeliin suuntautuvaan kertautuvaan luottamukseen, vaan taustalla lienee synkkämielisempi idea. Oli miten oli, mättö ja tykittely on ohiolaisduon homman nimenä. Ja kyllähän se tykittely toimii, ei kai bändi muuten olisi jo viidennessä levyssään.
Menossa on vauhtia ja kaoottista viiltävyyttä, mutta onneksi bändi tajuaa myös painella jarrua. Armottomasti sahaava, vikkelästi pitkin otelautaa seikkaileva kitaraosasto luo touhuun varsin intensiivisen tuntuman. Kuolometalliselle pohjalle ripautellaan blackmetallisia soinnutuksia ja Slayer-henkisiä kaaosliidejä varsin ansiokkain tuloksin.
Rumputuli on tanakkaa ja kiitettävän orgaanista ja yleisilme muutenkin mukavan räjähdysherkkä. Laulusta ei tarvitse pelätä löytävänsä muuta kuin rujoa örinää.
Kahdeksan biisin paketti on aika muheva annos armotonta paalutusta, mutta se ei aiheuta pahaa ähkyä. Vaikka ronskinpuoleista informaatiota tulvii korvakäytävään rutkasti, riittävä vaihtelevuus ja hitaammat rouhinnat tuovat ankaraan yleisilmeeseen sopivasti tarttumapintaa.