Belgian ääridödötykittäjä hoitelee kuulijan teuraaksi kolmenkin biisin voimin.
Pitkäsoitoillaan syvän vaikutuksen tehnyt kopla on etenkin rumputeknisesti ällistyttävä. Myös sen biiseissä on tavannut olla hypervauhdin lisäksi mukavasti isoa moshia ja tartuntakoukkua. Normaalisti tämän intensiteettitason mätkettä ei jaksa kuunnella kokopitkän vertaa, mutta Aborted on ollut tässä vahva poikkeus.
Sama meno jatkuu periaatteessa nytkin, eikä yhtye irtaudu huippuunsa hiotusta sapluunastaan mainittavammin. Mikäs siinä on tykitellessä, kun otetta on terävöitetty viime vuosituhannelta saakka. Ep:llä bändi tuntuu painottavan hiukan tavallista vahvemmin vauhtia ja tekniikkaa, mutta biisit eivät jää silti lapsipuolen osaan. Moukari losahtaa ohimoon tälläkin kertaa varsin tanakasti, vaikka rumputulitus menee miltei naurettavuuksiin.
La Grande Mascaraden kolme biisiä ja vajaat 12 minuuttia jättävät vähän hätäisen ja nälkäisen olon. Eikun uusiksi alusta!