Melodisen black/deathin luottonimiin vuosikymmeniä kuulunut Necrophobic koki pienen notkahduksen tuoreella In the Twilight Grey -levyllään. Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyy puolestaan kolmen Necrophobic-miehen In Aphelionin toinen kokopitkä, joka hyökkää korville aivan eri raivolla.
In Aphelion ja Necrophobic ovat selvästi sisarbändejä, eikä tätä yritetä peitellä. Ensin mainittu käy tulta päin aavistuksen mustemmissa merkeissä, joskin kitaramelodiat näyttelevät nytkin suurta osaa. Ruotsalaisuudesta ei ole epäilystäkään, ja musiikkinsa iskee yhteen esimerkiksi Watainin kanssa.
Pitkähköjä kappaleita vyöryttävä Reaperdawn on kaikessa yhtenäisyydessään monipuolinen albumi, jonka 50 minuutista löytyy hämmentävän vähän – jos lainkaan – turhia hetkiä. Jo edeltävä Moribund-albumi (2022) esitteli vaarallista toimivuutta, mutta nyt homma on päässyt odotetunlaiseen lentoon.
Sebastian Ramstedtin komennuksessa toimiva ryhmä on helvetin kovassa tikissä, mutta klassikkosarjaan kapuaminen vaatinee vielä yhden iskun. En epäile hetkeäkään, etteikö nousu olisi mahdollinen oikean vision omaaville tekijämiehille.