Vuodesta 1989 mustaa kuoloa takonut ruotsalaisyhtye tarjoilee kahdeksannen pitkäsoittonsa. Meno on startista tanakkaa, kun nimibiisi lähtee rivakkaan naputukseensa ilman ennakkovaroituksia. Ainoa alkuperäisjäsen, rumpali Joakim Sterner takoo ryhdikkäästi ilman sirkustemppuja, vanhan liiton hengessä.
Laulaja Anders Strokirk oli poissa vahvuudesta 20 vuotta. Mark of the Necrogram on rapeaäänisen keulamiehen toinen Necrophobic-kokopitkä ja ensimmäinen sitten vuoden 1993 The Nocturnal Silence -debyytin. Strokirk ei häikäise, mutta miehen kuivakka rähinä istahtaa luontevasti yhtyeen tummanpuhuvaan kuolometalliin, josta thrashkään ei ole kaukana.
Mark of the Necrogram on hieman laimeaan Womb of Lilithuun (2013) verrattuna selkeä ryhtiliike. Black metalin ja deathin rajapinnassa liikkuva räyhäys johdattaa kuulijan yhä syvemmälle synkkään maisemaan. Kitaratyöskentely koukuttaa paitsi tarttuvilla sahaushommilla ja viiltävillä melodioilla myös yllättävän tyylikkäillä sooloilla, jotka pehmentävät ja monipuolistavat raastoa laimentamatta sitä piiruakaan.
Mark of the Necrogram ei kasva elämää suuremmaksi levyksi, mutta täräyttää suloisen myrkyllisen ja väkevän satsin mustaa kuolemaa.
