Kymmenen vuotta sitten perustettu brittiyhtye operoi kolmannella levyllään jälleen alkuperäiskokoonpanossaan. Ryhmän musiikin pääpaino on heavyssä ja thrashissä, mutta mukana on vaikutteita myös powerista ja progesta.
Porukan meininki on lajissaan ihan menevää mutta valitettavan unohdettavaa. Kitaramelodiat ja köörilaulut erottuvat edukseen, mutta muuten toimitus ei ole perusosastoa kummempaa. Solisti sentään kiekaisee komeasti siellä täällä.
Kunnon tarttumapintaa löytyy oikeastaan vain viimeisen kappaleen kertosäkeestä – ja sitä odotellessa ehtii vierähtää lähemmäs 40 minuuttia. Kaikki kymmenen biisiä putoavat käytännössä keskitempo-osastolle, minkä sijasta olisin kaivannut edes pientä vaihtelua. Levyn keskeltä löytyy sentään kunnon jokeribiisi, jossa on pitkähkö akustinen intro, outro ja väliosa. Harmi vain, että nuo osuudet ovat kappaleen mielenkiintoisinta antia.
Lightning in the Ashes on ihan kivaa kamaa, mutta se kaipaisi huomattavasti viilatumpia sävellyksiä ja enemmän väriä. Levyä kuuntelee ennemmin kuin turpaansa ottaa, mutta bändi ei todellakaan ole mikään ”seuraava iso juttu”, kuten tiedotteessa hehkutetaan.