Medusa Touch on vuosina 1982– 1990 operoinut NWoBHM-yhtye. Kummallista kyllä, bändiltä ei löydy noilta ajoilta minkäänlaisia julkaisuja, vaan vanhat biisit on julkaistu kokoelmana vasta comebackin yhteydessä vuonna 2019. Viime marraskuussa ilmestynyt Insaniteyes on siis porukan debyyttialbumi.
Bändin ainoa alkuperäisjäsen on tuttua kaavaa toistaen laulaja-kitaristi. Tyypin äänessä on kivaa säröä, joka on ajoittain oikein paikallaan, mutta kovin kaksinen solisti hän ei ole. Levyn parasta antia ovatkin ne osuudet, joissa ei lauleta. Kitaramelodiat, -harmoniat ja -soolot sen sijaan ovat järjestään kovaa tekoa.
Valtaosa kappaleista on aika mitäänsanomattomia ja niissä on aivan liikaa toistoa. Kakkosbiisi Falling Back junnaavine kertosäkeineen väsyttää siinä määrin, että jos kyseessä olisi satunnainen Spotifysta valikoitu albumi eikä arviolevy, lopettaisin kuuntelun siinä vaiheessa. Ainoa edukseen erottuva biisi on teoksen alkupuolelta löytyvä Metropol 3324, joka on varsin menevää rytkettä.
Levy on parhaimmillaan ihan kuunneltavaa perusheviä, jota soittaa paremman puutteessa, mutta sen kummempaa sillä ei ole tarjota.