Dream Theater löysi Images & Words -albumillaan (1993) keinot yhdistellä Metallicaa ja Rushia tavalla, joka aiheutti progemetallissa tektonisen siirtymän. Levyn vaikutus kuuluu tänäkin päivänä satojen bändien tekemisissä.
Yksi noista pumpuista on 1995 Canberrassa perustettu, koko uransa omakustannepohjalta toiminut Taliesin, joka julkaisee nyt vasta toisen täyspitkänsä. Nykypäivän djentit ja sludge-proget eivät ole ausseja hetkauttaneet, vaan bändin melodinen ja painavasti riffitelty progehevi noudattelee paljolti oppi-isän muottia. Samalla se muistuttaa tummassa viipyilevyydessään runsaasti Fates Warningista.
Välillä nelipäisenä kajahtavassa stemmalaulussa kuuluu Symphony X:n inspiraatio, ja joidenkin sävelmien ja soolojen pohjalla asuu päivänselvästi rakkaus The Beatlesiin ja Eaglesiin. Kaikki kuulostaa tuiki tutulta, mutta sekoitussuhde on Taliesinin oma.
Lähes tunnin albumi on loppua kohti paikoin hyvin nautittava, mutta lähes koko alkupuoliskonsa se vain haukotuttaa. Tuttuus ei tee albumista tai Taliesinistä huonoa, mutta kun genren useimpien bändien esikuvatkin ovat enemmän tai vähemmän yhtenevät, Disciple on erittäin arkkityyppistä tavaraa.