Valkovenäläislähtöisen tuottaja-artistin Ars Nikonovin synthwave-projektin Fury Weekendin maailmassa vuosi on ikuisesti 1989. Tähtikuviot paistavat neonpinkiltä taivaalta, eikä muilla asioilla kuin biitillä ole paljoakaan väliä.
Aktin viidennellä albumilla yhdistyvät Outrun- ja Metroid-klassikkopeleistä muistuttavat old school -synasoundit ja painokkaat kitarariffit, päräyttävä bassopulssi, kasarinostalgia ja tumma cyberpunk-estetiikka.
Verrokeiksi nostaisin Scandroidin ja Dance with the Deadin loistavan The Shape -levyn. Mikä tärkeintä, Nikolovin simppeleissä, genressä perinteisissä mutta melodisesti nokkelissa biiseissä on menevyyttä. Niiden flow’ta eivät häiritse tahtilajikikkailut tai turhat c-osat. Omaperäisen Fury Weekendistä tekee sen sävelperimä, meikäläisiltä tanssilavoiltakin tuttu melodinen slaavimelankolia.
Vaihtelua, tarttuvuutta ja inhimillisempää kosketuspintaa melko samanlaisena pysyvään umpisynteettisen retrofuturistisena tamppaavaan soundimaailmaan tuo kaarti vierailevia laulajia. PRIZM, King Protea, Nouveau Arcade, Mari Kattman ja muut istuttavat kaikki biiseihinsä oman tyylinsä. Lopputulos on ihana!